Ida oli rikkaan Anttilan talon komeaksi ja ylpeäksi mainittu nuorin tytär. Hän ihastui itseään vanhempaan Tolliin, ja päätti ottaa siitä puolison. Heti hän sai kuulla varoituksen sanoja. Mies oli leski ja lisäksi veloissa ja naisiin menevä, viinakin maistui. Ei Ida elämäänsä osannut kaivata suurta rakkautta, ajatteli yhteiselämän perustaksi hyvin riittävän sen, että sieti toista. Arveli rakkauden tulevan lasten mukana, jos oli tullakseen. Ei siinä sitten niin käynytkään. Esikoispojan kuoleman jälkeen Ida ei tohtinut pieniin lapsiin edes kiintyä, kun niiden hengissä pysymiseen ei voinut luottaa. Tuli kolme sotaa, joista ensimmäinen, punakapina, horjutti koko Pulkkilan kyläyhteisön perusteita ja viimeinen vei vanhimman pojan. Sodan seurauksena suku myös menetti Seppälän tilan Karjalan evakoille.

Idan suuri toive oli päästä vapaaksi, että saisi elää yksin edes yhden päivän pitempään kuin miehensä. Tollin kuoleman jälkeen Ida pääsi rauhaan ja sai elää tahtomallaan tavalla vielä kaksi vuosikymmentä. Lastenlapsissaan hän koki elämän jatkumisen ihmeen, mikä tuotti iloa ja siunasi elämän ehtoon.

Ida, Seppälän emäntä on romaanitrilogian ensimmäinen osa. Se kertoo elämästä Asikkalan Pulkkilan kylässä viime vuosisadan vaihteesta aina 1960-luvun alkuun. Toinen osa kuvaa maalta kaupunkiin muuttoa, siihen liittyvää murrosta ja juurettomuutta. Kolmas osa käsittelee säätykiertoa ja suvun ensimmäistä akateemista polvea.

Erkki Vuori (s. 1943) on koulutukseltaan lääkäri ja toiminut oikeuskemian professorina Helsingin yliopistossa. Yli kahdensadan tieteellisen artikkelin jälkeen hän sanoo iloitsevansa saadessaan siirtyä faktasta fiktioon. Romaanin taustallakin on tositarina: Ida Seppälä oli Erkki Vuoren äidinäiti.