Tässä sukuromaanissa kertoja kuvaa esi-isiensä vaikeita olinolosuhteita 1800-luvun nälkävuosista lähtien. Hän etenee kertomuksessaan oman elämänsä lapsuus- ja nuoruusvuosiin kyläyhteisössä, jossa maalaisisännät rehentelevät henkseleitään räpsytellen ja tekevät köyhempien elämän hankalaksi. Ajat kuitenkin muuttuvat ja kertoja murtaa häkkinsä oven ja pyrähtää lentoon maailmalle, missä toisenlaiset tuulet puhaltavat. Vaatimattomat elämän lähtökohdat, ankara työ, palava oppimisen motivaatio ja halu pyrkiä eteenpäin vievät nuorukaisen läpi harmaankin kiven. Pitkäaikainen opiskelu johtaa hänet huikealle tiedemiehen uralle ja akateemiselle näköalapaikalle. Kirjoittaja kuitenkin toteaa, että vaikka aikakaudet peittävät menneitten aikojen haavoja, niin kaikkea ne eivät peitä eikä ehkä pidäkään peittää. Jokaisella torpparin pojan kertomalla tapahtumalla on vankka historiallinen todellisuuspohja, jota kuluneiden vuosikymmenten tuiskut ja tuulet ovat riepotelleet. Romaani välittää lukijalle erityisesti entisajan kyläkulttuurin ominaispiirteitä ja menneiden aikakausien henkeä, mutta myös nykyajan arkielämän mutkikkaita olosuhteita globalisoituvassa maailmassa.