Nykyään vanhemmat suunnittelevat lapsensa varhaiskasvatusta päivähoidon henkilöstön kanssa vähintään kerran vuodessa. Suunnittelulla pyritään varmistamaan lapsen yksilöllinen huomiointi päivähoidossa. Lisäksi sen tarkoituksena on toteuttaa kodin ja päivähoidon yhteistä kasvatuskumppanuutta.

Maarit Alasuutari tutkii, miten nämä tavoitteet toteutuvat käytännössä. Mitä vanhempien ja työntekijöiden keskusteluissa itse asiassa tapahtuu ja mitä niistä seuraa? Mitä on kasvatuskumppanuus? Millaiseksi muodostuvat vanhemman ja työntekijän roolit?

Alasuutari osoittaa, että vanhempien ja päivähoidon henkilöstön keskusteluissa jäädään kauaksi varhaiskasvatuksen suunnittelulle asetetuista tavoitteista. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ohjaa vain poikkeustapauksessa päivähoidon toimintaa. Lisäksi vanhempien mahdollisuus vaikuttaa lapsensa päivähoitoon osoittautuu varsin rajatuksi. Alasuutari pohtii myös, miksi näin käy ja miten keskusteluja voisi kehittää.

Kirja on suunnattu alan ammattilaisille, opiskelijoille ja tutkijoille, jotka työskentelevät kasvatuksen, lapsuuden ja ammatillisen vuorovaikutuksen kysymysten parissa. Se on kiinnostavaa luettavaa myös kaikille vanhemmille.