Venäläiset rahtaavat hevoskuormittain tavaraa kohti suomalaisten linjoja ja luutnantti Katajan rämäpääsissit saavat yksiselitteisen tuhoamiskäskyn. Katkeraa korpisotaa kairanmaassa! Syksyllä 1943 Seesjärven suunnalla, lähellä Paateneen maantietä, majailee luutnantti Katajan sadan miehen sissikomppania sateen pieksämissä teltoissaan. Moottoripyörälähetti tuo esikunnasta lentäjien havaitsemia tietoja, joiden mukaan venäläiset rahtaavat hevoskuormittain tavaraa kohti suomalaisten kenttävartiota. Mitä kummaa on tekeillä? Tiedustelun kärkijoukoiksi heitettyjen rämäpääsissien saama käsky on yksiselitteinen: tuhotkaa viholliskolonnat! Seesjärven pohjoispuoli on asuttamatonta villieläinten valtakuntaa, jossa tehtäväänsä kylmäverisesti suorittavan kuolemanpartion on vääjäämättä edettävä kaikkiin kompassisuuntiin. Venäläiset suorittavat nopeita vastaiskujaan ja mieshukka on valtavaa molemmin puolin, mutta Katajan kokeneet korpisissit ovat valmiita täyttämään tehtävänsä - viimeiseen veripisaraan saakka. Kuoleman ja kauhun maastossa viiman kohmettamia sotureita lämmittää ainoastaan taukoamatta rätisevien aseiden piippujen hehku. Vaaroja vilisevässä kairanmaassa vain juoneimmat jäävät saappailleen. Sotakamreeri Lehväslaiho takoo vuosi vuodelta yhä armottomampia sotakuvauksia. Seesjärven sisseissä rajujen korpitaisteluiden yllätyskäänteet elävät hurmeisen väkevinä ja autenttisina.

Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli tuotteliaimpia suomalaisia sotakirjailijoita. Hän osallistui 17-vuotiaana talvisotaan ja taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hänelle myönnettiin sotakamreerin arvonimi 1982. Siviilissä Lehväslaiho työskenteli merimiehenä, kauppiaana ja tietyömailla toimistoesimiehenä. Pitkän kirjailijanuransa aikana hän kirjoitti yhteensä 45 sotaromaania, joista ensimmäinen Panssarisotaa ilmestyi 1958 ja viimeinen Korven peura 2012.