Naisen päiväkirjaa ei alun perin kirjoitettu julkisuutta varten. Se syntyi keskustelusta oman sisimmän kanssa, elämisen, työn, ihmissuhteiden kipeydestä. Siitä tuli spontaani, avoin kirja naisen elämästä keväästä syksyyn, rakkauden, läheisen ihmisen kaipuusta ja pelosta, äitinä olemisen vaikeudesta, luovuuden ja masennuksen raskaasta peikontanssista. Päiväkirja etenee aforistisesti, näennäisesti ilman juonta. Silti, ahdistuksesta, joka painaa kirjan kuukausia värittäen luonnonhavainnot ja ajatuksen tiet, syntyy tarina.