Aloitin kirjoittajan urani lähes neljäkymmentäviisi vuotta sitten, kun isä pentele sujautti kirjoittamani kouluaineen Pohjolan Sanomiin artikkeliksi. Aiheena taisi olla kaukoputken kehitys, joten ei tässä paljon ole kehitystä tapahtunut. Tähän kirjaan on koottu Esko Valtaojan artikkeleita ja muita lyhyitä kirjoituksia. Valtaoja kirjoittaa ”tietämättömyyttä, toivottomuutta ja tylsistymistä vastaan”, aiheet kattavat tietenkin maailmankaikkeutemme outouksia: mustat aukot, pimeä aine ja energia, todellisuus, elämä ja sen synty, maailmanloppu. Valtaoja paneutuu luonnontieteilijän asenteella myös henkisempiin asioihin, kuten tutkijoiden uskonnollisuuteen, harhaoppeihin, tieteenfilosofiaan ja taiteeseen. Kirjan lopussa hän spekuloi ihmiskunnan tulevaisuudesta ja avaruusmatkailun mahdollisuuksista. Valtaojalla on ehtymättömästi oivaltavia esimerkkejä ja vertauksia. Hänen vahvasti omaan elämään nojaava kerrontansa päästää meidät kurkistamaan loputtoman uteliaan tiedemiehen ajatuksiin. Aiemmin julkaistut artikkelit on varustettu tuoreilla jälkisanoilla. Osa teksteistä on ennen julkaisemattomia ja osa tätä kirjaa varten kirjoitettuja.