Vuosina 1939–1954 Suomessa oli voimassa säännöstely. Jokaiselle kansalaiselle oli määrätty kulutuksen rajat niin elintarvikkeille kuin vaatteillekin. Alun perin väliaikaiseksi suunniteltu säännöstelytalous venyi lopulta viidentoista vuoden mittaiseksi. Ostokortitkaan eivät taanneet kaikkien tuotteiden saatavuutta. Puutteen pitkittyessä luovuus alkoi kukoistaa. Siirappia keitettiin perunasta ja kahvinkorviketta tammenterhoista. Puukengät kopisivat jalkakäytävillä ja häkäpönttöautot puhkuivat maanteillä. Kansalaisten vähäinen vapaa-aika kului elokuvateatterissa, talkootöissä ja korvikekuppien ääressä. Riemu oli valtava, kun kaivatut kulutushyödykkeet palasivat markkinoille, mutta osa pulaajan innovaatioista – kuten paperiset nenäliinat ja kertakäyttöiset pöytäliinat – on käytössä vielä nykyäänkin.