Petsamo, kesäkuu 1944. Kätilöllä on punikkina lahdatun isänsä kiihkeä veri. Hän on jo lapsena rikkirevitty maho hyljäke, joka tuntee välilihojen ja karboliveden maailman. Kunnes hän törmää mieheen, saksalaisluutnanttiin kiillotetuissa SS-saappaissa. Ja mies näkee hänet, jälkeisissä pestynä, purtu napanuora hampaiden välistä roikkuen. Mies katsoo niin kuin ei kukaan ennen. Rakkaudessaan nainen on valmis seuraamaan miestä leirille, johon tämä komennetaan, kulkemaan vaikka läpi koko Jäämeren rannat.

Kätilö on vahvaääninen romaani, joka taikoo ilmaan vaietun historian. Vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien Suomen, Pohjoisen, jossa rotuopit määrittelevät tudrankasvatit, kenkiä ei paikkaa suutari vaan Laestadiuksen Jumala. Katja Ketun kieli on yhtäaikaa groteskia, maagista ja aitoa.