”Olen tuonut Suomesta tänne Brysseliin rakkaimmat sanakirjani, joita puristin rintaani vasten aikoinaan, kun kaipasin tukea ja pysyvyyttä nuoruuden epävarmuudessa. Joillekuille elämä on opettanut kieliä. Minulle kielet, varsinkin ranska, ovat opettaneet elämää. Ensimmäistä sanaa ei tunneta ja viimeinen on vielä lausumatta, sanakirjat muistuttavat. Materia ja ideat käyvät edelleen vuoropuheluaan. Sanakirjassa elämä on muuttunut sanoiksi, tyyneksi abstraktioksi. --- Siivousliina on toinen hiljainen, uskollinen ystäväni. --- Puhdistaminen on tilan tekemistä tuoreelle energialle, siivousriepu opettaa. Kaikki tulee tomusta ja tomuksi jälleen, pölyn poetiikka kiteytyy.”

Opetustyöhön kyllästynyt Siru hakeutuu syksyllä 2000 Brysseliin parantamaan ranskan taitoaan ja siivoamaan asuntoja. Brysselissä hän kohtaa Ursulan, joka toimii kansainvälisessä järjestössä ja matkustaa usein Afganistaniin. Kohtaaminen tuo Sirun maailmaan onnea ja ristiriitoja, iloa ja surua. Arkiset asiat ja suuret kysymykset punoutuvat toisiinsa. Tarina kulkee Brysselistä Helsinkiin aina vuoden 2014 lopulle, jolloin Hanna-tytär täyttää kymmenen vuotta. Hannan äidit on kimppu filosofisia pohdintoja ja värikkäitä ihmissuhteita. Siinä kuvataan elämää Belgiassa ja Afganistanissa ja valotetaan yhteiskunnan kehitystä ja maailmanparantamisen haasteita.