"Se, ettei näe, voi olla seksikästä. Hänen kapoiset kätensä kulkevat pitkin vartaloani ja kiemurtelen, kun ne liikkuvat hitaasti alaspäin. Kalu jännittyy, hän nuolee sitä kielenkärjellään. Kevyin, nopein liikkein. Huohotan ja työnnän sen hänen suuhunsa. Hän imaisee kärkeen herahtaneet tipat suuhunsa, joka ainoan pisaran. Voi luoja, kunpa tämä tapahtuisi oikeasti."

Vanhojen ystävien kanssa vietetyn kaamean illan ja spiritismilaudalla pelaamisen jälkeen Amir jää yksin asuntoonsa. Kaikki hänen ystävänsä ovat löytäneet parin ja saaneet lapsia tavalla tai toisella, mutta hän on edelleen yksin. Eikä pelkästään yksin, hänet on jätetty. Hänen naisensa on jättänyt hänet. Isabelle. Amir koettaa olla ajattelematta häntä, mutta nainen oli upea. Heillä oli tapana rakastella monta kertaa päivässä, ja jos oli pakko tehdä muuta, himo tuntui suorastaan kirvelevältä. Mutta kun Amir nyt liukuu unten maille, nainen palaa ja kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.

Mikä on unta ja mikä totta? Amir tietää vain, että unessa kaikki on kuumaa, ihanaa ja upeampaa kuin koskaan.